Martingale-systeemi on yksi kuuluisimmista Ranskassa keksityissä ruletissa käytettävistä järjestelmistä, mutta myös hieman tuntemattomampi D’Alembert-systeemi juontaa juurensa samaisesta maasta. D’Alembert-strategian kehitti 1700-luvun loppupuolella kuuluisa matemaatikko Jean le Rond d’Alembert, joka ei tiedettävästi itse koskaan kokeillut keksimäänsä menetelmää käytännössä. Pelitekniikan tarkoitus ei ole niinkään suurten voittojen havittelu vaan pitkään pöydän ääressä pysymisen mahdollistaminen. Jos pelikassasi on pieni ja nautit ruletin pelaamisesta enemmän viihteenä kuin suurien mahdollisuuksien pelinä, D’Alembert-systeemi on sinulle tutustumisen arvoinen järjestelmä.
NÄIN D’ALEMBERT-STRATEGIA TOIMII
D’Alembert-systeemissä perusajatuksena on, että panoksia nostetaan tappion iskiessä, kun taas voiton osuessa kohdalle niitä pienennetään. Aivan kuten monessa muussa systeemissä, jotka perustuvat matematiikkaan, oletuksena pidetään ajatusta siitä, että tasakohteisiin panoksia asetettaessa mahdollisuudet voittoon ovat 50 prosenttiyksikköä. Huippusuosittuun Martingale-strategiaan verrattuna D’Alembert-strategia on toimiva niille pelaajille, joiden pelikassa on rajatumpi. Tappioiden kertyminen on hitaampaa, mutta samalla myös suurten voittojen saaminen on hankalampaa.
D’Alembert-strategialla pelaamaan lähtiessä on tärkeää asettaa itsellensä pelikassa, sillä alkupanos vaikuttaa siihen, miten suuria pelisessiosi seuraavat panokset tulevat olemaan. D’Alembert-järjestelmä on samalla hyvin yksinkertainen, eikä sillä pelatessa tarvita muistiinpanovälineitä tai muuta ylimääräistä rekvisiittaa.
Yksinkertaisuudessaan D’Alembert-järjestelmä toimii niin, että jokaisen häviön jälkeen pelaajan tulisi lisätä samalle panostukselle yksi ylimääräinen pelimerkki edelliseen panostukseen verrattuna. Voiton sattuessa pelaajan tulisi puolestaan vähentää panoksesta yksi pelimerkki.
Esimerkkinä voimme katsoa 7:n pelikierroksen session, jossa on hyödynnetty D’Alembert-systeemiä:
1. pelikierros – 10 euroa – tappio
2. pelikierros – 20 euroa – tappio
3. pelikierros – 30 euroa – tappio
4. pelikierros – 40 euroa – *voitto
5. pelikierros – 30 euroa – *voitto
6. pelikierros – 20 euroa – tappio
7. pelikierros – 30 euroa – *voitto
Kyseistä esimerkkiä tarkkaillessamme voimme huomata, että pelaajan yhteenlasketut tappiot ovat olleet 80 euroa, kun taas voitot ovat yltäneet 100 euroon saakka. Panostustekniikan matemaattinen kaava nojaa siis samaan teoriaan, johon perustuu moni muukin rulettisysteemeistä: häviön hetkellä pelaajan voittomahdollisuuksien oletetaan nousevan.
Tasakohteita pelatessa on kuitenkin syytä muistaa, että 50 %:n mahdollisuus on aina absoluuttinen 50 %, eikä edellisen kierroksen tuloksella ole vaikutusta seuraavan kierroksen mahdollisuuksiin. Jollain tapaa useiden tunnettujen matemaatikkojen teoriat ruletin suhteen kompastuvat siis kuitenkin omaan nokkeluutensa. Aivan kuten muitakin systeemeitä, myös D’Alembert-strategiaa on syytä kokeilla ensin nettikasinoiden ilmaisten rulettipöytien ääressä.